Pöllön touhua

Koko viikko on ollut melkoista vilskettä. Ensi viikko on jos mahdollista kiireisempi. Omat työt ja palaverit on mahdutettu viikkoon minuuttiaikataululla. Flunssa pukkaa päälle. Nukuin kuitenkin eilisen koiranäyttelypäivän päälle, viime yönä, hyvin. Vähän myöhemmin nautittu aamukahvi ja nyt ehdin vielä päivittää blogiakin. Tieto siitä, että tämä meno ei ole pysyvää, auttaa myös jäsentämään tulevaa.

Meillä riehuu koulukärhämä taas. Vasta saimme kolme yläkoulua säilymään ja taas kunta aloitti väännön. Olenkin miettinyt useasti viime aikoina, onko turkoosi talo oikea paikka meidän perheelle. Paikkakunta joka ei kunnioita asukkaitaan pitämällä valtuuston päätöksiä voimassa, asettaa lasten ja vanhusten edun edelle hallinnolliset kuviot, ei ole paikkakunta jossa haluaisin asua. Nyt on ilmassa pohdintaa siitä onko helpompi yrittää vaikuttaa niin, että tämä kunta muuttuu vai onko jossain sellainen kunta jossa kuntalaisia kuullaan. Kiirettä tämä ainakin lisää.

Kiire, kiiiiire....

Juoksen pää kolmantena jalkana. Unohdan jotain aina. Vastaan puhelimeen ja sähköposteihin yhtäaikaa. En ehdi blogata. Oliko loman suunnittelu jokin merkki ympäristölle? Kalenterini ei ole ikinä ollut näin täynnä. Selkää vaivaa noidannuoli. Muksut kiukuttelee. Koira uhoaa teineyttä. Olohuone siivotaan lastomalla hiekat kasaan. Ukko kulta on ruokavastaava. Joo, on minulla kivaa ja tiedän kärsiväni stressioireista. Vauhtia saa vakaista kotioloista ja mahtavista ihmisistä joita tapaa. Eikä tämä loputtomiin kestä, vain muutaman viikon:)

Haahuilua ja maalailua

Olen haahuillut viime päivät. Olen muka tehnyt kaikkea koko ajan ja oiken mitään ei synny. Lintu innostuksestani olen ollut iloinen.

Olin viime viikonlopun tiukan opettajan opissa. Haimme mallisuunnitteluun uutta potkua. Meillä oli kalastajalankaa noin metrin pätkä. Pudotimme langan paperille ja teippasimme langan paperiin kiinni. Sen jälkeen langan ääriviivat paperiin kynällä.

Valmistimme minisabluunan leikkaamalla pahviin aukon. Aukko oli sen esineen mallinen, jonka aioimme maalata. Minä löysin jostain kumman syystä linnun ja lehdet. Ne siirsin lautaseen. Maljakossa on täsmälleen sama kuvio mutta lehtien seurana on nyt linnunpyrstö.

Ideana oli tehdä mahdollisimman paljon samaan polttoon, joten teippailua ja kuivattelua työ vaati. Minulta puuttuu lautasesta vielä kahden lehden viimeistely sekä silmän ja nokan viimeistely. Maljakossa viimeistelyä kaipaavat lehdet ja pyrstöstä puuttuu lisäväri yläosasta

Mallista pidin itse niin paljon, että aion käyttää sitä pisankamunissakin. Tässä työssä on nyt vältetty se posliinimaalauksen perisynti, kopioiminen. Malli on taatusti itse suunniteltu, lankaa heiluttamalla.

Tuon maalaamisen lisäksi olen tehnyt lasimosaiikki kynttilälyhdyn. Kyllä, käytin samaa ideaa kuin posliinille. Olen käynyt paikallislehdessä haastattelussa kertomassa viheraluiden vanhempien halusta säilyttää kylä- ja lähikoulut. Olen ollut koiran kanssa lenkillä metsässä ja huomioinut muutenkin Ikeä oikein runsaasti. Olen suunnitellut messuosastoa Tampereelle. Olen kuunnellut yrittäjäystävien huolia. Olen kirjoittanut ystäväni kanssa päättäjille sähköpostia koulujutuista. Olen leiponut pojille sämpylöitä. Olen valmistellut ensi viikon tunteja. Siinähän tuollainen kymmenen päivän pikapäivitys.

Huomenna ajelen rauhassa Ilmajoelle rakkaan lapsuudenystäväni luo. Kummipoika saa kyydin kotiinsa mummolasta. Odotan innolla juttutuokiota. Lauantaina pitäisi siivota ja leipoa. Aion kokeilla vanhoja alumiinisia kakkuvuokia, joita olen hamstrannut kirppareilta. Makean tarjoilun kun ajattelin hoitaa erillaisilla kuivakakuilla. Sunnuntaina on Pikku Ukon sukusynttärit.

Pampuloita

Lankesin lankakaupassa. Kai niitä on tietysti pahempiakin paheita. Silkkivillassa oli ihanaa Katia pampulalankaa, josta teen samettisen huivin talveksi. Tietysti väri oli se, mikä sai minut "lankaan". Valitettavasti kuvassa eivät värit kunnolla toistu mutta uskokaa, väri on mahtava.

Kiersin myös kirpparin ja hämmästytin itseni. Syksy kai viirasi minut ostamaan kukkaiset tyynynpäälliset. Olen vähän heikkoina tikattuun puuvillaan, varsinkin jos se on pesty pehmeäksi. Joten ehkäpä materiaali selittää tämän lankeamisen.

Päivällä käymme mummolassa, edellisestä kerrasta on luvattoman kauan. Iltapäivällä teen sämpylöitä. Niin, stressi oli harvinaisen kova, liennytys jatkuu toista päivää. Ensi viikko vielä ja sitten syysloma. Minulla loma tarkoittaa toisia töitä kuin opetusta. Seuraavan viikonlopunkin olen itse maalausopissa. Toisaalta on mukava kun syysloma viikolla ei tarvitse ihan niin vahdata kelloa. Omat työt kun voi hoitaa vaikka hyvin aikaisin aamulla tai iltamyöhällä.

Mikään ei huvita

Tiedättekö tunteen kun mikään ei huvita. Maailma ei tunnu kovin mukavalta paikalta. Kun joutuu miettimään onko aivan hakoteillä. Kun tuntuu, etteivät toiset ymmärrä, vaikka vääntää rautalangasta. Silloin voi vaikka leipoa mustikkapiirakkaa. Ajatukset saavat harhailla rauhassa.

Tiedättekö tunteen, että on aivan varmasti oikeassa jossain asiassa, eikä se kuitenkaan etene. Kun joutuu vaikuttamaan moneen ihmiseen, eikä ole aivan varma, meneekö viesti perille. Silloin voi leipoa puolukka-rahkapiirakkaa.

Tiedättekö tunteen kun tekisi mieli muuttaa paikkakuntaa ja olla paikassa, jossa ei kukaan tuntisi. Kun tekisi mieli olla näkymätön, koska on väsynyt taistelemaan tuulimyllyjä vastaan. Tunteen, jonka takia haluaisi olla sivussa ja vailla mielipidettä, koska mielipiteesi on vastoin valtavirtaa. Silloin voi leipoa kaneli- sokerikierteitä.

Ja niin on leiponut ja ajatellut, ajatellut ja leiponut. Jossain siinä pullantuoksuisessa keittiössä on päätynyt tulokseen ettei voi olla sivussa, olla hiljaa. Jos on hiljaa, jos antaa asioiden vain olla, ei ole oma itsensä. Koska kertakaikkiaan on ihminen, joka ei mene siitä mistä aita on matalin. Koska kaiken kaikkiaan on ihminen joka välittää. Suosittelen leipomista.

Ristiriitaisuus

Eilinen Keskimmäisen onnettomuus sai tunteet pintaan. Tänään selvisi myös, että solisluu on murtumisen sijaan katkennut oikein kunnolla. Minulla on sellainen olo, että minun pitäisi olla kotona ja kuitenkin työt on hoidettava. Meillä myös Ukko Kulta on aina hoitanut poikia tasavertaisena, joten tiedän poikaa hoidettavan hyvin. Ikiaikainen äitien huono omatunto silti nostaa päätään. Tiedän sen olevan turhaan mutta silti haluaisin laittaa pojan pumpuliin ja paijata koko ajan.

Tänään töissä kokeilimme lasikuidun sulattamista posliiniin. Lasikuitu vaatii tärpättiliukoisen öljyn ja kovan lämpötilan sulaakseen. Mukavaa on avata uuni seuraavan kerran, kokeilut ovat kivoja. Muutenkin tuo ryhmä on innokas kokeilemaan uutta. Opettajaa se inspiroi aina, oppii itsekin.

Vähän vipinää

Kiireisen viikon alku muuttui vielä kiireisemmäksi. Keskimmäinen kaatui pyörällä. Upeaa oli se, että hänellä oli kypärä päässään. Huonompi juttu oli se, että häneltä murtui solisluu. Äitiä itketti, särkylääke tokkurainen pentu. Muksu oli vähän ylpeä ensimmäisestä murtumastaan. Liikasta vapautus ja kauhujutut kavereille kerrottavaksi, pienen pojan optimismiä tapahtuneen jälkeen. Mutta kyllä minua silti vähän säälitti.